Mielipidekirjoituksissa ongelmia on löydetty niin päättäjistä, liian suuresta organisaatiosta, johtajien palkoista ja ryhmärahoista.
HYVINVOINTIALUEORGANISAATIOSSA on epäilemättä vielä paljon korjattavaa, mutta viimeaikaisten tapahtumien valossa haluan nostaa yhden asian esille, joka ei saa jäädä riitelyn tai säästötoimenpiteiden jalkoihin.
Lastensuojelu.
Kun aliresursoitu sosiaalityö aiheuttaa lieveilmiöitä, on syyttäviä sormia helposti osoittamassa moneen suuntaan. Hyvinvointialueet eivät ehdi käsittelemään kaikkia ilmoituksia ajallaan ja silloin ei välttämättä kuulla ajoissa kaikkia hätähuutoja.
YKSIKIN kiireen tai resurssipulan alle hautautunut hätähuuto on liikaa. Lasten mielenterveys ja ongelmien ehkäisyn tulisi olla meidän kaikkien asia. Hallituksen kaikkein vähäosaisempiin ja hyvinvointialueisiin kohdistuvat leikkaukset lisäävät lapsiköyhyyttä maassamme. Lapsi ei kuitenkaan koskaan ole syyllinen vanhempiensa vähäosaisuuteen, eikä voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa mitenkään.
Useiden tutkimusten mukaan lapsuudessa koettu köyhyys ja taloudellinen stressi altistavat turvattomuudelle, kouluttamattomuudelle, mielenterveysongelmille, päihderiippuvuudelle ja työttömyydelle.
Yhteiskunta on pisteessä, jossa on tehtävä konkreettisia tekoja lasten ja nuorten hyväksi. Ruuhkautuneen hyvinvointialueen avuksi meidän tulee tehdä entistä enemmän yhteistyötä koulujen, kuntien ja hyvinvointialueen välillä.
Tällä kirjoituksella tahdon haastaa kuntien sivistysjohtajat ja rehtorit yhteistyöhön hyvinvointialueen kanssa.
MEIDÄN tulee löytää yhteiset sävelet lastensuojelun, kuraattoreiden, psykologien ja kuntien välillä.
Satakunnan sivistysjohtajat tapaavat perjantaina ja mikä olisikaan parempi paikka aloittaa uusi ja entistä tiiviimpi yhteistyö.
Lasten tulevaisuus on meidän kaikkien asia.